perjantai 25. marraskuuta 2016

pitsimekko




Olen etsinyt itselleni harmaata pitsimekkoa iät ja ajat. Valkoisia ja mustia kaupoista kyllä löytyy, ja itsellä valkoinen pitsitunika onkin ollut yksi luottovaatteista. Sitä en osaa sanoa onko pitsimekko trendikäs vai ei sillä minulla ei ole tapana eikä tavoitteena mitenkään surffailla muodin aallon harjalla, mutta sellaista olen halunnut ja sellaisen itselle sitten lopulta ompelin. Kaavana käytin Mekkotehdas aikuisille kirjasta  Inger -kaavaa , pienin muutoksin, sillä kavensin yläosaa hieman tyköistuvammaksi. Minulta löytyy aikuisten ja pikkutyttöjen Mekkotehdas kirjat, ja olen niistä niin kovin tykännyt. Nyt lähti tilaukseen myös Mekkotehdas koulutyttöjen tyyliin, vaikka meillä ei koululaisia vielä olekaan. Itselle lähinnä ajattelin sieltä ommella.

 Ihana pitsikangas oli ollut jemmoissa jo monta kuukautta. Eurokankaasta olin sen joskus ostanut ajatuksena ommella mekko Murulle, mutta nyt se päätyikin itselle. Mekon pituutta en sen tarkemmin miettinyt , (jos olisin tajunnut miettiä ja sovittaa olisin ehkä hieman lyhyemmän siitä tehnyt) siitä tuli sen pituinen kuin minulla riitti kangasta, mutta kai ihan ok tällaiselle äiti/rouva ihmiselle. 
Mekosta tuli niin minun näköinen, ja luulen että tulee kovaan käyttöön sillä sitä voi asusteilla muokkailla rennompaan tai juhlavampaan tilaisuuteen. Olen itse kyllä enemmänkin rento pukeutuja. Mutta joskus (ehkä kerran vuodessa) on kiva heittää korkkarit jalkaan.




Sellainen kerran vuodessa korkkarit-tilaisuus olikin juuri pari viikkoa sitten. Lähdimme viettämään minun synttäriviikonloppua hyvän ystävän kanssa Helsinkiin. Vieläkin nousee hymy huulille kun muistelen meidän reissua. Oli niin kiva ja erilainen irtiotto arjesta kun sai nukkua yön hotellissa ja syödä kaikki ateriansa rauhassa. 
Lauantaina piipahdimme Indiedaysin järjestämään Inspiration päivätapahtumaan ja Iltagaalaa. Iltatilaisuudessa mekko pääsikin jo käyttöön. 


/Postaus sisältää mainoslinkkejä/

tiistai 22. marraskuuta 2016

tonttuja ja taatelipipareita



Jouluttaako teitä jo?... 

Minua ei itseasiassa juurikaan, mutta meidän Muru puolestaan on jo niin joulutunnelmissa että tuskinpa meenee kauan kun se on äitiinkin tarttunut. Autossa Muru haluaa  kuunnella vain joululevyä ja kerhoonkin pukeutua tontuksi (pikkumyy-mekko sopii tonttumekoksi vallan mainiosti). 
Paistoimme viikonloppuna ensimmäiset joulutortut (pilttitäytteellä lapsille) ja eilen puolestaan testasimme piparien tekoa, mutta perinteisen taikinan sijaan nämä ovat makeutettu ainoastaan taateleilla. Niistä tuli yllättävänkin syötäviä! Voihan siihen toki vaikuttaa se että itsellä viime pipareista on kohta vuosi mutta kyllä ne meille ihan pipareista meni :) 
Taikina oli lisäksi aika helppo tehdä. Taatelit pehmensin kiehauttamalla veden kanssa (n.2dl) kattilassa ja lopuksi muussasin sauvasekoittimella. Sitten kuivat ja märät aineet ensin keskenään ja sitten kaikki sekaisin. Leivinpaperin päälle kaulin taikinan ja sitten tunniksi jääkaappiin jonka jälkeen pääsi hauskimpaan osuuteen eli painelemaan piparimuotteilla. Ekasta satsista (kuvissa) tuli liian ohuita, paksummat oli parempia.

Tontut ovat olleet to do-listalla n.3 vuotta. Ehkä kerrankin kun tuli mieleen tarpeeksi ajoissa niin sain aikaiseksi ne toteuttaa. Sekä Murun että Manun tontuilla on taskut johon ajattelin ehkä mahdollisesti jotakin sujauttaa joulukalenterin tapaan. Varmaankin lappuja joissa olisi joka päivälle jokin aktiviteetti/ askartelu. Katsotaan nyt mitä niihin kehittelee. 


keskiviikko 16. marraskuuta 2016

love you to the moon and back


Reilu viikko sitten vietimme kälyn babyshowereita hänen siskonsa luona. Sain olla koristelemassa siskon kaunista kotia ja teemakin oli ollut mielessä siitä asti kun ensimmäistä kertaa kuulin minusta tulevan täti... "Arvaa kuinka paljon sinua rakastan"-piirretyt ovat minun ja Murun lemppareita ja ovat sopivan neutraalit väritykseltään kälyn hillittyyn sisustusmakuun. 
Pitsiliinoja pääsin hyödyntämään kaitaliinan muodossa ja myös viireissä. Servetit oli kääritty pitsipapereihin myös. Tulostin muutamia pupukuvia tarjottaviin ja pulloihin. Paperipilleissä oli suloisia sydämiä...
Toinen toistaan herkullisemmat nyyttäritarjottavat täyttivät pöydän ja mahat. Itse vein pilttipurkeissa perinteistä valkosuklaajuustokakkua, ja sattui vielä löytymään ihan teemaan täydellisesti sopiva pitsiliinateippikin pilttipurkkeja koristamaan. 

Tuikuin ja valonauhoin valaistu juhlakoti oli hyvin tunnelmallinen (mutta kuvauksen kannalta haasteellinen). Hauskaa ohjelmaakin oli, niistä mieleenpainuvin oli tietovisa josta vain ensimmäinen kysymys liittyi vauvoihin ja loput jääkiekkoon (käly kun on kova jääkiekkofani). Minä en pärjännyt tässä tietovisassa sitten ollenkaan. 

Ihana ilta josta naurua ja hauskoja tarinoita ei puuttunut. Nyt vaan jänskätetään jouluvauvan saapumista :)

/Pitsiteippi ja pillit saatu/

maanantai 14. marraskuuta 2016

isinpäivänä



Isänpäivänä Isi sai paljon haleja, pokaalin, lasten taiteilemat perheportretit ja Murun koristeleman mörkövoileivän aamupalaksi... ja vähän lisää haleja. Hauskan pokaalin Muru oli tehnyt kerhossa.

Ensimmäinen lumiukkokin tuli tehtyä :) 
Löysin kangaskaapista palasen suloisen minttua villakangasta (josta aikoinaan ompelin Murun heijastinliivin) ja siitä syntyi uusi hiiripipo Manulle. Kaavana Muraveinik jälleen. 


Arvatkaapas mikä oli ensimmäinen asia joka minulla tuli mieleen kun satoi ensilumet... No se että vihdoinkin voin ottaa joulukorttikuvat ulkona! Sitä olen tässä ehkä viimeiset 3 vuotta toivonut mutta kun sitä lunta ei ole ollut. Minulla on ihan tietty idea ollut päässä josta en ole päässyt yli, ja siksi on harmittanut aina joutua keksimään varasuunnitelma. Mutta lauantaina pääsin sen toteuttamaan (viimeisin kuva on vain fiiliskuva, ei varsinainen joulukorttikuva). Viikonloppuna oli mitä mainioin ilmakin kun pakkanen hellitti ja aurinko paistoi. 

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

ensilumet ja helppo välipala



Ensilumeen on aina yhtä riemukasta mennä temmeltämään! (niin lasten kuin äidinkin).
Ei niin riemukasta oli huomata että Murun talvihaalari meinaa kohta jäädä pieneksi, lenkit paukkuu ja lahkeet nousee polviin. Taas pitäisi miettiä ostaako seuraavan koon kokohaalaria vai kaksiosaista. Mies meinasi että ei 4-vuotiaalle enään haalaria, mutta on se näin lumileikeissä kätevä, ei pääse lumi vyötärön kohdalta livahtamaan sisään. 
Noh, Murulle sentään vielä mahtui hiiripipo jonka ompelin viime talvena samistelupipoiksi pikkuveljen kanssa, mutta Manun pää on sen verran kasvanut vuodessa että hänen ei enään mahtunut.


Reippaan ulkoilun jälkeen maistuu niin helppo ja niin nopea mutta kuitenkin terveellinen välipala: Banaanipannari. Tämä valmistuu hurjan nopsaan ja siihen tarvitaan tasan kahta ainesosaa. Banaania ja munaa :) 
Banaanilätyt olivat jonkun aikaa sitten vissiin isokin hitti, mutta eipä tullut silloin kokeiltua (ai miten niin perässähiihtäjä). Ja nytkin ekat satsit tein lättyjä pannulla, mutta koska ne pitää aika pienellä lämmöllä paistaa, vievät ne mielestäni turhan kauan aikaa valmistaa. Siitä päädyinkin uunissa valmistettavaan versioon. Suhde on 2 munaa-1 banaania kohden eli pellilliseen menee 3 banaania ja 6 munaa (Alkuperäisessä ohjeessa josta tän bongasin oli 1/2 tl öljyä jota en ole muistnut ikinä laittaa). Siitä kyllä riittää meidän perheelle. 225 astetta ja n.12-14min... (Joskus on kiva piparimuoteilla leikata eri kuvioita).

Tästä on tullut minun ihan suosikkiherkku. Meillä kun vältellään sokeria (ja itse välttelen myös jauhoja), niin silloin kun kaipaan jotakin makeeta kahvikupposen kaveriksi, teen tätä.  
Ja miten siisti välipala meidän sormiruokailijalle Manulle. Näkisittepä kun hän itse syö jugurttia tai puuroa... Sotku on älytön! (Tähän Muru varmaan viittaa kysymyksessä nro.11)

Lopuksi hauska kysely joka pyöri tässä joskus jossakin. Muru 4v on vastannut äidistä näin: 

1. Mitä äitisi aina sanoo sinulle? 
Ei saa ompelupiikkeihin koskea
2. Mikä tekee äidin onnelliseksi? 
Juoda kahvia
3. Mikä tekee surulliseksi?
Jos ei leiki toisen kanssa
4. Miten äiti saa sinut nauramaan? 
Kun se naurattaa
5. Millainen äitisi oli lapsena?
Vaaleatukkainen ja sillä oli violetti mekko

6. Kuinka vanha äitisi on? 
45 (!!!)

7. Kuinka pitkä äitisi on?
3 metriä
8. Mikä on äitisi lempipuuhaa? 
Ompelu, jumpassa käyminen ja leegoilla rakentaminen (meillä on vaan duploja mutta ne kyllä loppuu aina kesken kun innostumme niilä rakentelemaan)
9. Mitä äitisi tekee, kun et ole itse paikalla?
 On kotona vaan tai kaupassa
10. Jos äidistäsi tulisi kuuluisa, niin miksiköhän?
 On tyylikäs 
11. Missä äitisi on tosi hyvä? 
Ompelee ja putsaa rätillä
12. Missä äitisi ei ole kovin hyvä lainkaan? 
No...no...ööö...se ei oo maatilalla hyvä, se ei osaa hoitaa lampaita
13. Mitä äitisi tekee työkseen?
Jumppailee 
14. Mikä on äitisi lempiruokaa?
Banaanilätty (tarkoittaa just tuota banaanipannaria)
15. Miksi olet ylpeä äidistäsi?
Koska hän on ihana 
16. Jos äitisi olisi joku sarjakuvahahmo, kuka hän olisi?
Timpan äiti
17. Mitä sinä ja äitisi teette yhdessä?
Askarrellaan, muovaillaan ja leikitään
18. Mitä samaa on sinussa ja äidissäsi?
Samat naamat
19. Mitä eroa teissä on? 
Erilaiset kaulat
20. Mistä tiedät, että äitisi rakastaa sinua?
Koska se halaa mua ja rakastaa mua
21. Mikä on äitisi lempipaikka minne mennä? 
Jumppa

tiistai 1. marraskuuta 2016

lastenhuone


  Manun oli aika muuttaa samaan huoneeseen Murun kanssa (eli pois meidän makkarista).  En jotenkin osannut kuvitella Manua Murun huoneeseen, jossa on hempeä roosa kukkatapetti, vaan siitä lähti ajatus siirtää molemmat lapset minun entiseen ompsuun jossa on neutraalimpi tapetti ja joka on muutenkin hieman isompi (ja siltikin ihan älyttömän pieni sekin). 

     Edessä oli siis huoneiden tyhjentäminen ja huonekalujen siirtäminen puolelta toiselle.
 Nelisen vuotta sitten, kun muutimme tänne, vaihdoimme alakertaan lankkuparketin, mutta budjettisyistä maalasimme yläkerran vanhan oranssin parketin valkoiseksi (hiottiin, pohjamaalattiin, ja maalattiin pari/kolme kerrosta telalla). Valkoinen lattia oli ihanan valoisa mutta ei toiminut meillä sitten ollenkaan. Jälkiä tuli liiankin herkästi ja imuroidakin olisi pitänyt päivittäin, muuten pöly suorastaan hyppäsi silmille! Kaikki edellä mainitut asiat, plus se että aika kivan värinen ja hyvässä tarjouksessa oleva laminaatti käveli vastaan, saivat meidät tekemään aika nopean ja extempore päätöksen ryhtyä lattian vaihtoon. 



Rempan toteutimme miehen kanssa kahdestaan, ihan omin kätösin (Anoppi saatiin muutamana iltana lastenhoitajaksi). Pelkäsin ehkä vähän etukäteen että saako tälläinen itsetehty remppa meidän molempien hermot liian kireelle, varsinkin kun ei olla itse ennen asennettu lattiaa  ja toinen osapuoli ei tykkää ollenkaan käsillä tekemisestä. Mutta toisin kävi. Pähkäilimme vastaan tulevia pulmia ja vaikeita kohtia yhdessä ja ihan sovussa :) (Sekään ei meitä lannistanut kun jouduimme melkein valmiin huoneen purkamaan puoleen väliin asti kun huomasimme virheen). Koimme paljon myös onnistumisen hetkiä!

 Iso homma se kyllä oli. Meidän yläkerta olikin ihan järkky kaaos monta viikkoa. Mutta nyt se on valmis. Huh, ihana huokaista helpotuksesta. Samalla tuli käytyä kaikki kaapit läpi, sekä ulkovarasto. Nyt on hyvä fiilis!

Mutta nyt päästään tähän lastenhuoneeseen. Aika nollabudjetilla toteutettu (lattiaa lukuunottamatta) sillä kaikki kalusteet, julisteet ja muut tavarat löytyivät jo kotoa, ja muutaman uuden tyynyn ompelin kierrätyskankaista. Lisäksi olen hetken jo haaveillut Murulle sänkykatoksesta, ja nyt päätin sen toteuttaa (tämäkin vanhoista verhoista tehty) sillä huone on muuten aika neutraali, niin halusin Murulle oman prinsessanurkan. Huopakankaasta leikkelin yläkoristeen (tuohon leikkaamiseen saksilla meni ihan tolkuttoman pitkään, nopeiten saisi varmaan jos olisi mattopuukko ja alusta). Taulut on vaan laitettu sinne missä oli pari naulaa valmiina. 

Sain testiin teippitapettia, josta ensin ajattelin leikellä pilkkuja seinälle, mutta Muru toivoikin sydämiä, joten niitä hän sitten sai. Teippitapetti on siitä hyvä että helposti ja nopeasti saa näyttävää jälkeä ja yhtä helposti ja nopeasti sen saa pois jos siihen kyllästyy (tosi toimiva ratkaisu minulla). Vinkki: jos leikkaat teippitapetista kuvioita, niin laita taakse leivinpaperia, ja mieluiten niin että leivinpaperisauma jää kuvion taakse niin se on helpompi irroittaa. 

Yövaloa ja mattoa huone vielä kaipaisi mutta ne jäivät tässä vaiheessa vielä haaveilutasolle. Mielestäni huone on viihtyisä, ja vaikka olinkin ehkä suunnitellut paljon yksinkertaisempaa ja tyylikkäämpää yhteistä huonetta, lapset ovat sen verran pieniä että vielä on mahdollisuus söpöstellä oikein kunnolla. Muru kehuu joka päivä että hänellä on ihana huone. Kaikista kivointa huoneessa taitaa kuitenkin olla se että siellä asuu myös pikkuveli :)


Törmäsin myos niin suloisiin puisiin leluihin, ja koska minä niiiiiin tykkän puisista leluista, ja joulukin on kuman takana, laitan nekin tähän alle...

Helmitauluherkut, työkalut, läppäri.

/Teippitapetti saatu. 
Postaus sisältää mainoslinkkejä)