perjantai 20. toukokuuta 2016

parkani mun


Oli kova tarve välikausitakille. Hävettää myöntää että olen kulkenut toppatakissa toukokuulle asti, silloin pari viikkoa sitten valmistui tämä parka, juuri kun ne ihanimmat helteet alkoivat :) Noh, olisin hyvin mielelläni odottanut syksylle tämän testausta mutta sainkin tilaisuuden jo viime viikolla kun ilmat viilenivät taas. 
Eilen iltatreffeillä ystävien luona sai sitten vielä muutaman kuvankin napsittua. (kiitos A:lle kuvausavusta)

Kaavapohjana on OB 5/13 Fall favourite, joka oli tosi kiva kaava ihan sellaisenaan, mutta jota muokkailin sieltä sun täältä... 
Karsin siitä juttuja mitä en ole edellisissäkään takeissa kaivannut kuten rintataskut (enpä olisi osannut sellaisia tosin ommellakaan) ja hupun keskellä menevää nyöriä, sekä helman kiristystä. Etutaskut tein litteänä koska toppatakissa ärsytti vastaavanlaiset pullottavat taskut, ja lisäsin piilosivutaskut koska taskuja kuitenkin aina tarvitaan. 
Vyötärökiristys ei ole viety ihan eteen asti mutta on säädettävissä. Kaulusta nostin myös pikkaisen. Tässä kaavassa oli mukava tuo molemmista päistä aukeava vetoketju joka on esimerkiksi autolla liikkuessa kätevä. Vaikkakin useimmiten takki onkin ihan vaan auki (enpäs sitten tajunnut että olisi voinut kuvata takkia kiinnikin). Nappilistan jätin pois (näin jälkikäteen katsottuna se olisikin ollut tarpeen tuon kiemurtelevan vetoketjun peittämiseen) ja hihansuihin puolestaan lisäsin nappisäädöt. En tiedä miten kävi kun vetska aaltoilee vaikka takin kankaat eivät olleet yhtään joustavia. 

Vuorikangas on EK:n palalaarista, samassa palassa oli pienempänä ja isompana sama kuvio. Väliin laitoin ohuinta vanua mitä löytyi, sillä olen melkoinen vilukissa.  
Parkan päälikangas onkin samaa vedenpitävää Marina (EK) kangasta jota käytin Manunkin takkiin. Tykkäsin sitä ommella ja siinä on sellaista ulkotakkitunnelmaa. Aivan ihastuttava nahkamerkki löytyi taas omista farkuista. Minua ei ole harmittanut irroitella joistain farkuista merkkejä, sillä pitkien toppien tai vöiden alta niitä ei ole muutenkaan nähnyt, joten hyvin pystyy jatkamaan farkkujen käyttöä ilman merkkejäkin. Takissa kaunista ruusumerkkiä pystyy ihailemaan päivittäin :)
Murun takin ehkä joku hämärästi muistaa, sehän on 2 vuotta sitten hankittu (pienellä kasvuvaralla) Mini a turen takki joka nöyttäisi menevän vielä vuoden eteenpäinkin. 

Nyt näyttää kyllä taas siltä ettei muutamaan päivään tarvita takkeja, jee! 

maanantai 9. toukokuuta 2016

äitienpäiväräpsyt


Muru oli koko viikon odottanut malttamattomana että koska hän saa avata antaa äidin lahjat ja kortit joita oli kerhossa tehnyt. No eilen se päivä koitti. 
Aamukahvit sain sänkyyn ja koko päivä jatkuikin yhtä leppoisasti kotona ja takapihalla. Tämä porukka ei ole ehtinyt/jaksanut vielä takapihaa laittaa kuntoon, mutta ei annettu sen häiritä sillä parempaa ilmaa olisi tuskin voinut edes toivoa...

Herkuksi kasasin pancake caken eli pannukakkukakun. Tämän herkun kun voi tehdä ilman lisättyä sokeria niin se maistuu myös perheen pienimmille.   

Mummuille Muru oli piirtänyt hienot portretit hänestä ja pikkuveljestä :) Niistä sitten ompelin pienet tyynyt lahjaksi.



tiistai 3. toukokuuta 2016

muhkea tyllihame vappubileissä


Tässäpä muutama (!) kuva viikonlupulta kun vietimme värikkäät vappubileet ystävien luona viiden muun ystäväperheen kanssa. Kaikilla oli hauskat naamiaisasut ja nyyttäriherkut maistuivat niin isoille kuin pienillekin juhlijoille. Ilma suosi ja ensimmäiset makkaratkin tuli grillailtua.

Viime postauksen Elsa mekko oli Murulla koko viikon päällä, ja kävi nopeasti pesussa perjanti-iltana jotta hän sai sen viikonlopuksikin vielä päälle. Pikku elsa-Murusta sain ajatuksen Manunkin asuun, hänestä tuli frozenin lumiukko Olaf. Trikoopipo oli nopea ommella (Muru auttoi maalaamalla porkkaanenän), ja valmiseen paitaan lisäsin vielä mustat "napit". 

Itse sain muutama viikko sitten päähäni että minun pitää saada tyllihame, ja sitten tajusin että voisin sitä hyödyntää vappuasunakin joten se piti myös viime viikolla ommella. Ajattelin että tyllihame sopisi ballerina-asuun. Kymmenen metriä tylliä oli aikamoinen prokkis leikata, rypyttää ja ommella... huhhuijaa sanon minä. Tämä ei kestä sisälle kurkkimista sitten ollenkaan sillä alushameen joudun ihan käsin siihen lisäämään. Ja juu, ehkä vähempikin määrä tylliä olisi riittänyt, tuli meinaan aikas muhkea tapaus, ja mies naureskeli että mahdunko edes autoon tämä päälläni. Mahduin minä. 
Oli niin suloista kun yksi tytöistä juhlissa tuli kysymään että mistä hameeni on, ja kehui sitä kauniiksi :)