lauantai 30. tammikuuta 2016

luistelemassa



Tällaisissa lähes satumaisissa tunnelmissa olimme viime viikonloppuna luistelemassa. Muutama aste pakkasta, hyvää seuraa ja kaunis ympäristö... mikäs sen mukavampaa.

Tänä viikonloppuna tilanne onkin hieman erilainen. Luistelemaan pääsee (tai joutuu) jo etupihalla ja ilman luistimia... noh. Kiva että on muutama kuva muistona tänä talvena niin tärkeäksi muodostuneesta harrastuksesta. Toivotaan että luistelukelit eivät olisi kokonaan vielä ohi kuitenkaan.  

Reippaan ulkoilutuokion päätteeksi, posket vielä punaisena, maistuivat kuulkaas tuoreet perunariestkat aikas hyviltä. Meillä ei syödä kovinkaan usen perunamuusia, mutta silloin kun sitä syödään niin se tietää seuraavana päivänä perunarieskoja.  

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Pupuja ja sydämiä



Tässäpä vielä Murulle joululahjaksi ompelemastani pupumekosta vähän sovituskuvaa. Roosaa joustocollaria jäi sen verran että nukkekin sai mekon sydän-aplikaatiolla.


perjantai 22. tammikuuta 2016

ompelukortteja lapselle


Tässäpä tulee oikein sekalainen sekamelska räpsyjä meidän viime viikon touhuista. Hurr, kun ei ole normaaliin tapaan tarjennut ulkoilla niin tekemistä on pitänyt keksiä sisällä. 

Ompelukortit ovat olleet mielessä kuukausia, ja nyt oli sopiva hetki niiden tekemiseen. Aluksi mietin että tulostan jotkut kivat kuvat netistä, mutta teki mieli piirtää pitkästä aikaa. Piirsin eläimet tussilla, laitoin pilkkupaperin päälle ja skannasin, laminoin (tai siis mies laminoi) ja tein reiät valmiiksi. 
Olin yllättynyt että Muru keskittyi jopa kahden kortin verran ompelemaan kerralla, ja sekö lämmitti äidin mieltä jolle ompelu on niin rakas harrastus :)

Herkuttelimme Murun kanssa ei niin silmiä hivelevällä leivonnaisella, sokerittomalla banaanileivällä, johon heitin sitä sun tätä (kaurahiutaleita, rusinoita ja pähkinöitä). Alkuperäinen ohje löytyy täältä, ja minä tapani mukaan sovelsin taas niin että tämä "kakku" ei noussut ollenkaan. Noh, täyteläinen ja maukas kahvin ja maidon seuralainen siitä kuitenkin tuli. Ensi kerralla jätän ainakin pähkinät pois jotka Muru poimi sieltä kuitenkin...  

Manu on oppinut parin viikon sisään istumaan ja myös etenemään mittarimato tyylillä haluamansa tavaroiden luokse. Hampaitakin on jo 8, mikä on tosi hauska ero isosiskoon joka oli hampaaton melkein vuoden vanhaksi. 

Nyt pitäisi taas vähän lämmetä ja kovasti jo tekis mieli taas luistelemaan. Ennen paukkupakkasia innostuimme kovasti Murun kanssa luistelusta. Ostin itsellekin luistimet (viimeksi omistanut luistimet lapsena) ja yhdessä olemme harjoitelleet pystyssä pysymistä.

perjantai 15. tammikuuta 2016

vuosi 2015

 Nämä edellisen vuoden yhteenvedot ovat jo tulleet tavaksi, ja vaikka onkin aikaavievää hakea vanhoja kuvia (ja yrittää ne jotenkin saadaa sopimaan samaan postaukseen loogisesti) niin samalla on ihanaa palata kivoihin muistoihin ja tunnelmiin. Viime vuosi oli käsityörintamalla hieman hiljaisempi mutta ainahan vähän jotakin on näpräilty...

Mullistavin tapahtuma koko vuonna oli tietenkin Manun syntymä. Pieni mies antoi odottaa itseään laskettuun aikaan asti ja yön ylikin mutta syntyikin sitten oikein ennätysvauhdilla. Niin vaikea kuvitella että siitä on jo puoli vuotta ja pieni suloinen poika on kasvanut jo hurjasti.  


Hänelle olen tehnyt jo muutamia juttuja, mm aktiviteettilelun ja wannabe gugguu housut sekä jumpsuitin... Pandoista olen Manun myötä erityisesti tykästynyt ja niistä virkkasin helistimen ja aplikoin katselukuvan...


Murulle toistaiseksi kelpaa kaikki äidin tekemät jutut ja niitähän on niin kiva hänelle tehdä. Loppuvuodesta erityisesti innostuin ompelemaan hänelle ja hänen nukeilleen vaatteita. Puput, sydämet ja rusetit ovat edelleenkin niin Murun kuin äidin mieleen... Suloinen Pupupenaali on päivittäin käytössä.


Pimeä syksy ja lumeton talvi saivat innostumaan heijastimista, ja niitä syntyi jos jonkinlaisia, Murun heijastinliivi on ollut kätevä ja pieniä heijastimia tein erilaisia niin lahjaksi kuin omalle porukalle.


Mitäs muuta... 

...no yksi omista lemppareista oli ompelemani teepee-teltta
Murulle ja Manulle ompelin samistelu-hiiripipot ja lahjaksi tuli tehtyä lääkärisalkku tarvikkeineen sekä virkattua nuken kantokoppa. 

Ompelin myöskin itsellekin piiiiitkästä aikaa, tunikan ja helmikorun


Juhlia on ollut edelleenkin todella kiva suunnitella ja toteuttaa. Viime vuoteen mahtui mm. Murun 3v jyhlat, pienen prinsessan 1v Royal partyt ja serkkupojan vauhdikkaat Huvipuisto synttärit.


Tässä vielä edellisten vuosien yhteenvedot:

tiistai 12. tammikuuta 2016

pupumekot ja saumurin onnellinen omistaja



Olen saanut äidiltäni ompelukoneen joululahjaksi varmaan kuusi vuotta sitten. No sillä välillä jotkut verhot tai tyynynpäälliset tuli kyllä ommeltua, mutta varsinaisesti ompeluun olen hurahtanut vasta Murun syntymän jälkeen kolmisen vuotta sitten. Olen sellainen itseoppinut tyyppi joka vaan kokeilee ja oppii tekemällä virheitä. Monet asiat olen tehnyt vaikeamman kautta pitkän aikaa ennen kun olen tajunnut kysyä neuvoa. 
Vaikka tykkän kovasti muistakin käsitöistä, ompelu vie kyllä voiton. Se kun on virkkausta ja neulomista nopeampaa (ainakin jos on tällainen hidas neuloja/virkkaaja).Olen tähän mennessä ehkä eniten ommellut leluja, pehmoja ja tyynyjä... haaveena on ollut jo pitkään saumuri jolla uskaltaisi enemmän ommella vaatteita, joustavista kankaista, lapsille ja kenties jopa itselle. 

No haave toteutui loppuvuodesta kun minusta tuli Bernina 700:sen onnellinen omistaja. Halusin hyvän koneen mutta näin harrastelija ompelijana en tarvinnut mitään kovinkaan erikoista. Kävin Ompelijanmaailmassa tutustumassa livenä koneisii ja vähän testailemassa ennen ostopäätöstä. Berninaa oli muutamat kaverit minulle suositelleet ja ajatus vahvistui sitten paikanpäällä. Onneksi viimesyksyisellä Mansen blogikirpulla sain kerättyä hyvän pesämunan saumurin ostoa varten. Sain sitten hyvällä omallatunnolla ostaa itselleni synttäri-, nimppari- ja joululahjan kerralla :) Omlelijanmaailmassa on ompelukoneiden, saumureiden ja peitetikkikoneiden lisäksi ihan hurjasti myös ompelutarvikkeita. Sieltä olen hakenut niin heijastinlankaa ja -kangasta kuin metrivetoketjuja ja tukikangasta.

Tässä olen pikkuhiljaa opetellut saumurin käyttöä. Langoitusta pelkäsin vaikeaksi mutta ei se sitä ole ollenkaan, ohjeet ku löytyy koneesta itsestään. Säädöt tulevat varmaan tutuiksi sitä mukaan kun uusia tilanteita tulee vastaan. Ompelijanmaailman Petrihän on opastanut säädöissä, ja tiedänkin kyllä mitä eri napit ja vivut tekevät mutta on eri asia tunnistaa mitkä säädöt millekin kankaalle ovat hyvät. Uskon että tässäkin kokeileminen on kaiken a ja o.
Mutta mikä ompelemisen ilo kun nopeasti saa niin siistiä jälkeä. Vaikka kuinka huolittelin aikaisemmin siksakilla niin ei jälki ollut ikinä niin siistiä, ja ärsytti oikein kun vaate oli päältäpäin ok muttei kestänyt sisälle kurkkimista. 

 Tässä tulikin loppuvuodesta ommeltua yhtä sun toista uudella saumurilla ja erityisesti innostuin nuken mekkoja tekemään. Niihin kun saa aika pieniäkin kangasjämiä käytettyä ja syntyvät sen verran nopsaan. 

Tässä vielä yksi joululahja, yksi pupumekko Murulle ja yksi nukelle. Tuo pupukangas on niin ihana, sekä kuvio, väri kuin materiaalikin, niin pehmoista joustocollaria. Raitatrikoota en muistanut omistavani mutta sellainen pätkä löytyi joka sopi täydellisesti hupun vuoreksi ja hihojen "resoreiksi". Huomaatte varmaan että olen kohdistuksissa aika surkea, ja minulle riittää että hahmot ovat oikein päin ja ehkä etukappaleeseen koitan saada ne jotenkin nätisti. Tässä tapauksessa oli hauska huomata mekkoa kuvatessa että edestä katsottuna yhdessä hihassa näkyy pupujen päät ja toisessa peput, heh...
Mekon kaava on Amima OB 4/11 ja huppu Dinosaur OB 3/14. En osannut päättää jätänkö helman suoraksi vai rypytänkö, joten ryputin osittain, eli sivut vain. Ennen saumurin hankintaa en ollut kuullutkaan ompelukoneen kaksoisneulasta, ja nyt sillä tulee viimeisteltyä kaikki joulstavien käänteet. Mahtava keksintö sekin. 

Nuken mekkoon aplikoin saman pupun kun Murun kankaassa. Mekko on tehty tällä ohjeella, jolla olen kaikille maileg pupuille ommellut mekkoja. Mittailin vaan Animtor nukkea jotta sain sopivan kokoiset neliöt (tuossa ohjeessa kun helma rypytettynä ommellaan yläosaan kiinni niin saa ommella reunoihin asti, siinä kun on jätetty yläosa leveämmälle, en tiedä mitä olen 3 vuotta sitten pohtinut tossa vaiheessa). Helppo ja nopsa. On kiva kun samat mekot menevät kaikille nukeille kuten viimeisestä kuvasta näkee: Sofian, Pepperin ja Mollan päällä (Molla on äitini käsialaa)
Ja se onkin Murun lempipuuhaa, vaihdella nukeille vaatteet joten senkin takia hyvä että Animatorseille tehdyt mekot menee muillekin nukeille. Ja kyllä Muru vaihtaisi omatkin vaatteet kymmeniä kertoja päivässä ja aina pitäisi olla mekko. 


/saumurista saatu pieni alennus/

perjantai 8. tammikuuta 2016

virkattu heijastin


Näitä oli aivan pakko, siis aivan PAKKO kokeilla.
Joulun alla minulla oli kiva koruarvonta, ja nämä Jaana Cederbergin kauniit virkatut korut ovat jääneet mieleen.  Sain ajatuksen heijastimista kun muistin omistavani ohuita rannerenkaita joita en ole moneen vuoteen käyttänyt. Lisäksi olen pitkään halunnut kokeilla heijastinlangasta virkata heijastinta, ja kaiken kukkuraksi löysin hurjan helpon ohjeenkin. Niin olihan näitä oikeasti pakko kokeilla. 
Ja ihanathan näistä tuli :)


tiistai 5. tammikuuta 2016

animator nuken mekot


En ollut pitkään aikaan ommellut Murun Animator nukeille vaatteita. Jouluksi kuitenkin innostuin muutamia mekkoja ompelemaan joulupakettiin. Nämä kaksi ovat ihan ilman kaavoja leikelty ja siksipä olen aika tyytyväinen että istuvat noinkin hyvin. Pupu ja sydän ovat trikoopaloista aplikoituja. 

Aikaisempia mekkoja löydät täältä ja täältä, sekä pupuhaalarin täältä.

lauantai 2. tammikuuta 2016

uusi paita, uusi koru, uusi vuosi


Me juhlimme uutta vuotta aika rempseesti kaveriporukalla, kymmenen aikuisen, yhdentoista lapsen ja yhden kissan voimin :) 

Edeltävänä yönä (miten niin aina viimetingassa) näpertelin taas jotakin. Kävi nimittäin niin että peplum paita jonka olin ommellut edellisenä iltana kaipasi kovasti korua ja niinpä aloin ompelemaan helmiä huopapalaan. Taas olin niin hätäinen etten voinut uhrata muutamaa miinuuttia suunnitteluun ja siksi, vaikka joku näkikin korussa lentävän pöllön ja itse apinan naaman niin ne ovat ihan tahattomia kuvioita sillä lätkäsin vaan helmiä miten sattuu. Yritin kuitenkin tehdä siitä symmetrisen. 

Peplum paita puolestaan on ollut mielessä ommella jo todella kauan, mutta en ole löytänyt vielä kaavaa. Tämä on paitakaavasta muokattu kokeilu. Ja voitteko uskoa että ompelin ensin piilovetoketjun koska luulin että paidasta tulee niin piukka vyötäröltä että en saisi sitä puettua muuten. Niin, vetoketjun purin ja paitaan tuli sauma taakse. 

 Kangas on Eurokankaan alelaarista, joustava ja eläväpintainen mutta joo... harmaa. Kieltämättä vaikka harmaasta tykkäänkin kovasti niin peplumi kaipasi jotakin piristystä ja siihen tuo koru auttoi.

Jälkkäriksi leivoin mukaan Daim kerroskakun, korvaamalla siis tämän ohjeen pätkikset daim suklaalla. Noh, tämä kakku oli vieläkin tuota pätkis-versiota makeampi! 

Ennen kun lähdimme ystävien luokse otimme nuo muutamat kuvat meikäläisen uudenvuoden asusta ja siinä hässäkässä kamera jäi kotiin. Tässäpä kuitenkin sekalainen kasa fiiliskuvia ystävien kameroista, kiitos Kälylle, Maaritille ja Johannalle niistä!!!

Ja mahtavaa alkanutta vuotta jokaiselle! 

Ps. COCOBeltin voitti arpa nro 65: Jutta
Laitan sinulle sähköpostia pian.