keskiviikko 22. toukokuuta 2013

tee se itse juhlamekko







Olimme viikonlppuna Jyväskylässä häissä. Muutama päivä ennen häitä tilanne oli kuitenkin (jälleen kerran) se että minulla ei ollut mitään päällepantavaa. Kauppoja olin kierrellyt mutta mitään mekkoa ei löytynyt. En kuitenkaan halunnut laittaa mitään vanhaa, ja tällä kertaa ihan hyväksyttävästä syystä, jota en haluaisi myöntää... (imetyksen myötä vanhat mekot puristavat rinnan kohdalta ja osa ei mahdu muutenkaan).

Lähdin siis kangaskauppaan hakemaan inspiraatiota, ja ihastuin siellä ihanaan pitsikuvioiseen sifonkiin. Tämä oli lisäksi aika edullinen (alle 10€ metri, eikä mekkoon mennyt paljoa yli metrin), enkä olisi kallista ostanutkaan sillä oli aika iso riski että koko homma olisi mennyt plörinäksi. 

En ihan heti keksinytkään että mitä siitä tekisin, mutta sitten sain idean, jossa hyödynsin jo olemassaolevaa alusmekkoa (Kappahllin pitsireunainen alusmekko). Tein siis löysän topin mallisen mekon, johon tuli vyö antamaan muotoa. Sifonki on sitten aika hankala käsitellä, meinasi hermot mennä leikkausvaiheessa kun se on niin liukas ja kevyt että liikkui koko ajan. 

Mekko on juuri sen verran löysä että sen saa puettua, joten en joutunut ompelemaan vetskaria (mitä en osais edes tehdä)!!! Jei! 

Long story short, ompelin mekon jossa oli mukava olla ja kehtasin jopa laittaa sen päälleni sinne häihin. 









Jalkaan laitoin monta vuotta vanhat mutta edelleenkin niin mieluisat Your Facen kengät, ja kaulakorun lainasin kälyltä (jolle olen sen itse antanut joskus joululahjaksi:) )

Pahoittelen yllä olevia rakeisia, pimeässä eteisessä, peilin kautta otettuja kuvia! 
 Itse häissä otetuissa kuvissa ei näkynyt mekkoa kunnolla...

Häät ovat vähän erilaisia nyt kun on pikkuinen mukana, aikuisten pitää syödä vuorotellen, pöytä on ihan järkyttävässä sotkussa (kun Muru mussuttaa ruisleipää tai naksua, koska me aikuisethan ei sotketa ollenkaan) ja ohjelmasta jää puolet näkemättä, mutta onhan se kivaa vaihtelua laittautua ja nähdä paljon tuttuja. 









Lopuksi vähän aiheen vierestä, mutta loppuviikosta tapahtunutta.
Perjantaina näin ensimmäistä kertaa ystävän 2 kk sitten syntyneen tytön, joka oli niiin suloinen ja tuoksui niin ihanalle, pakko jakaa teillekin pari kuvaa (vauva-tuoksua en valitettavasti pysty jakamaan).







sunnuntai 19. toukokuuta 2013

muru kävelee




Muru otti ensimmäiset askeleensa saman ikäisenä äitinsä kanssa (10kk)
Eipä hän vielä kovin pitkiä matkoja kävele, 7 askelta putkeen taitaa olla tämänhetkinen ennätys. Mutta harjoittelee kovasti. (On muuten melkoisen vaikeata saada kävely-kuvaa, niinkuin siis mitä vaan tilannekuvaa taaperosta, kun haet kameran ja saat sen päälle ja kohdistettua niin tilanne on mennyt jo aikaa sitten ohi)

Tuli siis ajankohtaiseksi hankkia ensiaskelkengät. Kun on ensimmäisestä lapsesta kyse päätin ottaa ihan selvää asiasta jotta osaisin ostaa sopivat kengät. Tietysti ulkonäölläkin oli minulle merkitystä ja päädyinkin hankkimaan ne Pikkujalat nettikaupasta, jossa on mielestäni paras valikoima. En vaan löytänyt kauniita kenkiä normi-kaupoissa kierrellessäni. Kovin olivat värikkäitä ja sekavia (ja kun kuviot, värit ym ylimääräinen ei iske meikäläiseen... kengissäkään

Näihin siis päädyimme, Vaalean-helmiäisen-harmaat Primigi merkkiset kengät. Hyvin yksinkertaiset mutta suloiset. Niiden mukana tuli kahdet nauhat, valkoiset ja harmaat. 




Meillä on erikseen hiekkalaatikko-kengät, joiden ei siis tarvitse olla nätit, nämä ovat ns. siistimpään käyttöön (olivat tytöllä jalassa viikonloppuna häissä).




Keräsin asiasta vähän tietoa ennen päätöksen tekoa, ja ajattelin jakaa teidänkin kanssa, ehkäpä jollain muullakin teistä on ensiaskelkenkien hankinta ajankohtaista...

Ensiaskelkenkiä hankkiessa kannattaa huomioida:

  • Että olisivat tosiaan ensi askelille sitten sopivat. Eli ei voi hamstrata liikaa varaa vaikka eivät sitten niin kauhean kauan mahdukaan... Jos on ihan heti tarve kengille, sellainen sentin vara on hyvä. Jos on vähän harjoittelemassa vasta ja aktiivisempi käyttöaika on edessä; kuukauden-parin päästä, voi ottaa 1,5 cm varaa kun jalka kuitenkin kasvaa vielä nopeasti. Koko kannattaa tarkistaa alle 3 vuotiailta muutenkin muutaman kuukauden välein sillä pieni jalka kasvaa vauhdilla.
  • Nahkakengät on aina hyvät ensi askelille. Pehmeä ja hengittävä nahka muovautuu jalan mallin kukaan ja on miellyttävä käytössä, niinkuin aikuistenkin kengissä toki. 
  • Nauhakiinnitystä suositellaan, koska kenkien sopivuutta saa siten jalan mukaan paremmin säädettyä. Tosin monet päätyvät helppouden takia myös tarrallisiin...
  • Kärkiosassa tulisi olla riittävästi tilaa korkeus- ja leveyssuunnassa. Pohja saa olla vähän taipuisa päkiän kohdalta mutta kun ihan ulkonakin kenkiä pidetään, saa olla kuminen pohja kuitenkin. Kannassa pitää olla tukevuutta, kun kokeilee etusormi-peukalo otteella ihan kannasta kengän ulkopuolelta alhaalta. Jos on “lepru”, ei ole hyvä jalalle. Ja juuri hyvissä kengissä se kantakappi on tukeva, vaikka kenkä muuten olisikin pehmeää nahkaa.
Ensiaskelkenkien tulisi siis olla mieluiten pehmoista nahkaa, hengittävät, liukumattomat, ohutpohjaiset, nilkkapituiset ja  sopivan kokoiset.

Keräsin lopuksi muutaman herkun (omia lemppareita) sieltä pikkujalat.fi valikoimasta. Viimeisen kuvan kumisaapaisiin olen ikihyviksi ihastunut, ne on varmaan pakko syksyksi tilata.










keskiviikko 15. toukokuuta 2013

arvonnan voittaja on...




Hanna.T

"Kahdella arvalla mukana ja lasten pipo olisi meiile ihana!"

Kiitos kaikille osallistuneille!
Laitathan Hanna minulle viestiä s-postiin (ripaustunnelmaa@gmail.com).

perjantai 10. toukokuuta 2013

cupcake




Daim muffinsit


1 levy Maraboun Daim-suklaata

150 g margariinia

1 ½ dl sokeria

2 munaa

3 ½ dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 ½ rkl kaakaojauhetta

1 ½ dl maitoa 



Rouhi puolet suklaalevystä.
Vaahdota voi ja sokeri, lisää munat yksitellen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan vuorotellen maidon kanssa. Lisää lopuksi rouhittu suklaa. Loput suklaasta paloitellaan ja laitetaan muffinsien sisään ihaniksi yllätyksiksi. Paista 225 asteessa 12-15 min. 





Tykkään helpoista ratkaisuista. Siksi olinkin niin innoissani kun tajusin tämän uuden tuotteen jolla voi koristella muffinsit näyttävästi ja helposti. Olen nimittäin muutaman kerran kokeillut tehdä kuorrutusta itse, mutten ole saanut niistä sopivan paksuisia, eli joko ovat valahtaneet eikä pysyneet kuosissaan tai sitten eivät levittyneet hyvin (tai pahimmassa tapauksessa maistuivat kaikkea muuta kuin hyvälle). Noh, ratkaisu tähän (ja ajanpuutteeseen) on philadelphian suklaanmakuinen tuorejuusto. Suoraan purkista muffinsin päälle...





Koristeeksi nonparelleja ja vaikka washi teipistä tehty lippu. 

Monesti ihmetellään että miten on pärjätty ennen kännyköitä. Minä voisin nyt sanoa etten tiedä miten olen pärjännyt ennen washi teippejä:) (omat olen tilannut teippitarhasta). Niillähän saa hetkessä loihdittua ja koristeltua melkeinpä mitä vaan. Ja sen lisäksi että ne tarttuvat moneen pintaan niin ne myöskin helposti irtoavat jälkiä jättämättä. 






Hankin joskus vuosia sitten Halpahallista suloisia lasipurkkeja, pienen pieniä sellaisia. Säilytän niissä mausteita, ja näitä ihania nonparelleja...



maanantai 6. toukokuuta 2013

kollaasi




Mainitsin muutama postaus takaperin että vessassa oli joku maalausprokkis kuivumassa. No, ne oli nää sarvet. Sain hyvän ystävän appiukolta sarvet, ja maalasin ne valkoiseksi. (alkuperäisenä ne olivat liian pelottavat). Niiden kaveriksi tein seinälle Murun taideteoksen innoittamana kollaasin.

Tämä seinänpätkä on kaikista eniten "elänyt" tämän vuoden aikana jonka olemme tässä asuneet. Siinä on varmaan ainakin 5 eri viritelmää ollut. Se on vaan niin keskeisellä paikalla ja helposti muokattava pieni seinä. Kollaasin tuotteet, kahta lukuunottamatta on kiinnitetty taulukiinnitys-tarroilla (Command merkkisellä, joka kestää 1 kg painon ja irtoaa jälkiä jättämättä... Ihana tuote!) ja washi teipillä. Kaksi ruuvia seinässä jo oli ja ne käytin hyväkseni, ei vaan viitsinyt enempää porailla reikiä.

Harmaat kehykset ovat kirpparilöytö. Täydellisen väriset ja sopivan kulahtaneet.
Murun maalaus on ihan ikean halppis-kehyksessä, pitää siihen hankkia vielä paspikset (maalaus on ihan vinossa siellä kehyksessä, I know!) niin tulisi siistimpi vaikutelma.










Taustalla näkyy H&M ihana perhostyyny, joka sopisi kesäksi ulos terassille mutta joka nyt väliaikaisesti köllöttelee sohvalla. Mieheni kävi haravoimassa ja kalkittamassa takapihan nurmikon viikonloppuna, mutta muuten emme ole vielä laittaneet pihaa ja terassia millään tavalla. Minä herään niin myöhään aina näissä asioissa! Olisinpa perinyt äitini virherpeukaluuden!




Tästä tuli nyt aika synkkä postaus, meidän kotikin näyttää näissä kuvissa (otettu synkkänä sateisena päivänä) niin mustavalkoiselta. Pakko lisätä lopuksi pieni piristys. No mikä muukaan kuin kuva Murusta... suloisissa (eriväriponnari) saparoissaan, ja perusilme päällä, eli kieli pihalla :)




lauantai 4. toukokuuta 2013

pipoarvonta




Näitä trikoopipoja kun tulee nyt tehtyä yli omien tarpeiden niin laitanpa arvonnan pystyyn. Voittaja saa valita näistä kahdesta piposta, harmaa on aikuisen kokoa ja raidallinen (roosa-valkoinen) lasten kokoa.

Säännöt on samat vanhat: 1 arpa kommentilla, 2 jos on lukija ja kommentoi, 3 lukija joka kommentoi ja linkittää. Arvonta suoritetaan ke 15.5.

Eipä mulla muuta tällä kertaa.









perjantai 3. toukokuuta 2013

löytöjä...


Milavidasta. 




Mattimyöhäisenä esittelen viimeviikonloppuna tekemäni löydöt. Sieltä ihanasta antiikki/sisustustapahtumasta Näsinkalliolla, Milavidasta, löysin ihanan vanhan laastarirasian Murun tuleviin leikkeihin. Mietin silloin että minäpä ompelen kankaisia laastareita, mutta sitten kotona muistin ostaneeni aikoinaan, varmaan raskausaikana (eli ainakin vuosi sitten) ikeasta sellaisen lääkärin salkun jossa oli mm. kankaiset laastarit. Hauskaa oli että ennen kuin muistin nämä mietin kuumeisesti että miten saisin ommeltua tuon tarramekanismin niin ettei se näy laastarin toiselle puolelle... No onneksi sitä ei tarvinnut lähteä kokeilemaan... Nämä ovat hyvät, ja jäävät nyt odottelemaan Murun kasvamista.




Seuraavat kaksi löytöä ovat molemmat suloisen kuluneet ja vanhat peilit. 

Jalallinen pieni peili päätyi alakerran vessaan. Se olikin ihan hyvä löytö sillä alakerrassa minulla ei ollut irtonaista peiliä jolla tarkistaa esim hiukset takaa (jos nyt joskus muistaisin ne tarkistaa, välillä unohdan että jotkut saattavat nähdä minut myöskin takaapäin).




Toinen pikku peili, vieläkin vanhahtavampi,  päätyi lautashyllyyn. En osannut päättää näiden kahden peilin välillä joten otin molemmat, eipä niillä onneksi ollut hintaa kuin reilut 4e kipale. Varsinkin tästä peilistä tulee sellainen Jeanne dárc tunnelma. Peilit ovat muutenkin ihania, avartavat ja lisäävät valoisuutta (varsinkin isot sellaiset) joten niitä saa olla useampia. Ei siis sillä että tykkäisin katsella itseäni joka huoneessa monesta eri  kuvakulmasta, vaan ihan koristeina.




Ruusukepipojen kanssa kävi sitten samat kuin aikoinaan pupujen kanssa. En malta lopettaa niiden ompelemista! Noita ruusukkeita on todella kiva ommella, koitankin keksiä että mihin kaikkialle niitä voisi laittaa. Onko ideoita? Tuollainen ruusukepanta ainakin tuli tehtyä (ja 3 pipoa lisää). Jotakin ruusupinnejä ajattelin vielä Murulle ommella. Niistä pitää ehkä tehdä hieman pienempiä... 





Noh, you know me, mulla kun iskee inspis niin sitten sitä samaa tehdään niiiiin kauan kunnes iskee seuraava inspis :)

Hyvää viikonloppua!